Ihmiset pyrkivät tasapainoon, meidät on rakennettu sillä tavalla. Tasapainoa etsitään kaiken aikaa, ja se on luonnollinen prosessi. Useimmiten emme ole edes tietoisia siitä. Vain silloin, kun kehomme ei onnistu löytämään tasapainoa, tulemme tietoisiksi asiasta.
Keho pyrkii tasapainoon
Ihmisen elimistön ihannetila on tasapaino. Tasapainoon pyrkiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että bakteeri- tai virustartunnan aikana tai muissa poikkeusolosuhteissa kehomme ottaa käyttöön automaattiset vastatoimenpiteet. Luonnolliset vastustusmekanismit aktivoituvat, ja koko elimistö taistelee vierasaineita vastaan tavoitellessaan tervettä tasapainoa. Tätä tapahtuu koko ajan, se on täysin luonnollista. Useimmiten emme ole edes tietoisia siitä. Itse asiassa vasta silloin, kun kehomme ei onnistu löytämään tasapainoa, tulemme tietoisiksi asiasta. Tervehdymme ajan myötä, kun elimistömme immuunipuolustus on saanut työskennellä rauhassa. Voimme myös luoda paremmat edellytykset kehomme tasapainolle ja niin sanotulle itselääkintäkyvylle.
Sopivasti rasitusta ja lepoa
Kun teemme lihaskuntoharjoituksia, treenattava lihas kipeytyy vähän vahvistuessaan. Jotta sydänlihas vahvistuisi, sitä pitää rasittaa; liika lepo heikentää sydämen lyöntivoimaa. Aiemmin luultiin, että sydämen rasittaminen sydäninfarktin jälkeen oli vaarallista. Nykyisin tiedämme, että se on lähestulkoon päinvastoin: jos sydäntä ei ole rasitettu aiemmin, nyt on korkea aika alkaa harrastaa sydäntä vahvistavaa liikuntaa. Ylirasitus ei tietenkään ole koskaan suotavaa – kyse on tasapainon löytämisestä.
Myös henkistä tasapainoa
Ihmisen ihannetila on myös henkinen tasapaino. Kun arki tarjoaa runsaasti virikkeitä ja stressiä, tarvitsemme rauhaa ja lepoa palautumiseen. Jos emme pysty rentoutumaan, alamme oireilla – mielemme kehottaa meitä muuttamaan stressaavia olosuhteita ja etsimään ympärillemme tasapainoa. Vauhti itsessään ei ole vahingollista vaan se, ettemme anna itsellemme tilaisuutta pysähtyä aina välillä lepäämään. Vauhdin vastapainoksi tarvitaan hiljaista palautumista.
Peppi Pitkätossu sanoi haluavansa kouluun, jotta saisi lomaa. Astrid Lindgren oli viisas kirjailija.
Jotta voimme nauttia vapaa-ajasta ja toimettomuudesta, tarvitsemme vertailukohdaksi aktiviteetteja. Pelkkä vapaa-aika ilman tekemistä tylsistyttää ja laiskistaa. Silkka toimettomuus viikosta toiseen on ikävystyttävää. Jotta nukumme yöllä hyvin, meidän pitää olla hereillä ja käynnissä päivällä. Jotta voimme rentoutua, meidän pitää ensin olla aktiivisia. Toisaalta jos käymme liian kovilla kierroksilla, meidän pitää antaa keholle tilaisuus rauhoittua kunnolla ennen seuraavaa rasitusta. Pysyäkseen toimintakunnossa elimistömme immuunipuolustus tarvitsee bakteereita ja viruksia. Luettelo on pitkä, mutta kaikki kohdat siinä kiteyttävät ihmiselle ominaisen pyrkimyksen kohti tasapainoa.
Epätasapaino kasvattaa
Tasapaino on tila luonnollisten vastavoimien välissä. Tästä perspektiivistä katsottuna vastavoimat ovat ylämäkiä ja haasteita, mahdollisuuksia kehittää kehon ongelmanratkaisukykyä. Epätasapainon kautta me kehitymme, kasvamme ihmisinä ja rikastumme kokemuksistamme. Sen sijaan, että itseään toteuttava henkilökohtainen kehitys syntyisi pelkästä rauhasta ja turvallisuudesta, kehitys tarvitsee haasteita ja tilaisuuksia kasvaa kokemusten ja itsetuntemuksen mukana.
Tasapaino on prosessi
Nuorallatanssijan pitää liikkua kaiken aikaa säilyttääkseen tasapainonsa. Tasapaino ei ole staattinen hyvänolon tunne. Tasapaino on jatkuvaa tasapainoilua ja sitä, että osaamme antaa olla ja nauttia siitä.